FAUST.
Ja Kreeta?
MEFISTOFELES.
Ei tiedä rauhaton,
Mit' tahtois tai mitä tehtävä on.
Öin muistaa koruja, päivisin,
Ja antajaa viel' enemmin.
FAUST.
Armaani murhe on myös mun.
Koru uusi laita joutuhun!
Ei ollut eellinen niin kasia.
MEFISTOFELES.
Herrasta kaikk' on leikin asia!
FAUST.
Tee kohta niinkuin määräsin,
Ota naapur-akka liittoihin!
Kun perkel' oot, ole kelpolailla,
Ja muista: koruja hän on vailla!
MEFISTOFELES.
Kyll' armias herra, tarmoni alta!
(Faust menee).
Nuo lemmen narrit taivahalta
Vois kuita ja tähtiä singahuttaa,
Jos henttuja vaan se hauskututtaa!
(Menee).
Naapuri-rouvan talo.
MARTTA (yksin).
Mies-kullallein Jumal' anteeks suokohon,
Hän pahoin mulle tehnyt on!
Heti leijaamaan meni maille muille,
Mun jätti paljahille puille.
Ja päiviäänkö mä katkeroitin?
Ei! hellin häntä, lempiä koitin!
(Itkee).
Kenties hän on kuollut — surkeus!
Kun ois edes kuolintodistus!
MARGAREETA (tulee).
Rouva Martta!