MARTTA.
No, ettekös voi totta lemmiskellä?
MEFISTOFELES.
Hei, uskallappa naisten kanssa leikitellä!
MARTTA.
Ah, ette oivalla…
MEFISTOFELES.
Siit' oonkin pahoillain.
Tok' ootte lempee … oivallan sen vain.
(Menevät ohi).
FAUST.
Oi tunsithan, sä kultasein,
Mun kohta tänne tullessani?
MARGAREETA.
Sen näitte … loinhan maahan katsehein.
FAUST.
Oi suotko anteeks' uhka-rohkeuttani,
Kun solvaista ma uskalsin
Sua palatessas kirkkotiellä?
MARGAREETA.
Säikähdin; moint' en ollut nähnyt vielä.
Ah, liekö käytöksessän' — aattelin —
Jotaki säädytöntä, rivonlaista?
Ei mistäkään mua voitu moitiskella.
Näyitte luulevan: "kas tuota naista!
Sen kanssa suorastaan saa menetellä!"
Vaan, myöntänenpä, tässä kumminkin
On teitä suosiellen ääni soinut;
Kovinpa itseäin vaan vihasin,
Kun teit' en oikein vihata ma voinut.
FAUST.
Oi armas!