MARGAREETA.
Miks' en nurjaa mieltäs voita?
Et Herran sakramentteja kunnioita.
FAUST.
Ma kunnioitan…
MARGAREETA.
Niit' et mieli lainkaan,
Et rippikirkoss' käynyt pitkään aikaan.
Uskotko Jumalaa?
FAUST.
Ken väittää uskaltaapi:
Ma uskon Jumalaa?
Papilta, viisahilta saapi
Vaan vastuun, joka tutkijaa
Ivaavan näyttää.
MARGAREETA.
Et siis uskokaan?
FAUST.
Mua, armas, oikein oivalla nyt vaan!
Ken Hälle antais
Nimen ja kantais
Tään uhrin: uskon?
Ken tohtis kielin
Ja uhkamielin
Sanella: usko en?
Hän kaiken luoja,
Hän kaiken suoja,
Hän eikö sulje, suojele
Sua, mua ja itseään?
Tuoll' ylhääll' eikö taivas kaarru?
Eikö alla makaa vankka maa?
Ja eikö lempi-silmin tähdet
Ijäti kantta kaartele?
Sua silmäst' enkö silmähän
Näe? eikö kaikki tulvaa
Poveesi, päähäs? Eikö tuo
Eteesi iki-salaisuutta
Sun nähtes', näkemättäs luo?
Sydämmes tuolla täytä tulvillen,
Ja autuaana tuntees vuossa uiskellen
Suo tuolle nimi mikä vaan!
Sydän, onni, lempi, Jumala!
Ma sille nimeä
En tiedä! Kaikk' on tunnetta.
Nimi on tyhjä pauhu,
Ikiloiston kaihtava sauhu.
MARGAREETA,
Kauniilta kuuluu kaikki tuo,
Ja sinnepäin myös pappi puhuu,
Vaikk' ei oo sanat juuri nuo.
FAUST.
Sydämmet kaikki sitä huhuu
Joka paikass' taivaan valon alla,
Kukin kielellään, en huonommalla
Kuin muut ma luullakseni.
MARGAREETA.
Jopahan se kuulla myötä meni;
Mutt' on se sentään joutavaa,
Kun vaill' oot — kristin-uskontaa.
FAUST.
No rakas laps'!