LERSE. Ja niiden koirain, joita minä olin johtamassa, oisi pitänyt sivulta päin lähteä niittämään keskustaa kohti, siksi kun meidän viikatteemme oisivat yhteen kalahtaneet; mutta ne pakenivat, niin kuin valtakunnankin huovit.
GÖTZ. Siinä pakeni sekä ystävä että vihollinen. Ainoastaan sinä, pikkuinen parvi, pidit vapaana minun selkäni tauksen; edessäni minulla oli ukkosissa tekemistä kyllitellen. Niiden johtajan kukistus auttoi minua, että sain ne pelmauttaneeksi pakoon. Minulla on niiden lippu ynnä joita kuita vankeja.
SELBITZ. Pääsikö teiltä niiden kapteeni karkuun?
GÖTZ. Ne olivat hänen pelastaneet sillä välin. Tulkaa, lapset! Tule, Selbitz! — Tehkää paarit vesoista! — Sinä et voi ajaa selkähevosella. Tule minun linnaani! Ne ovat hajallaan. Mutta meidän miehiä on vähän, enkä tiedä, liekö niillä lähetettävissä joukkoja perästä. Minä tahdon virvottaa teitä, hyvät ystävät. Lasi viiniä maistuu hyvältä semmoisen löylyn päälle.
Leiri.
KAPTEENI. Minä olisin valmis omin käsin panemaan pois päiviltä teidät kaikki tyyni! Että niin juostaan tiehensä! Hänellä ei ollut enää kouran täyttäkään väkeä! Juostaan pois yhden miehen edessä! Ei tuota usko muu kuin se, joka haluaa nauraa meitä. — Menkää ratsastamaan kaikinne päin, te, ja te, ja te! Kussa ikinä te tapaatte niitä meidän hajautuneita huoviamme, tuokaa tänne takaisin, tai pistäkää maahan! Meidän täytyy nää rokamat hioa pois, vaikka kalpamme siihen loppukoot!
* * * * *
Jaxthausen.
GÖTZ. LERSE. YRJÖ.
GÖTZ. Meidän ei kannata hetkeäkään lyödä laimin. Poika parat, min' en saa teille antaa lepoa yhtään. Ajelkaa pikaan ympäristössä, ja koettakaa vielä hankkia ratsumiehiä. Kutsukaa ne kaikki Weileriin, siellä ne ovat parhaiten turvassa. Jos viivästymme, niin vihamiehet pian ehtivät linnan edustalle. (Ne kaksi pois). Minun pitää lähettää yksi vakoilemaan. Tässä alkaa tulla kuuma, ja entäpä jos ne vielä oisivat urhoollisia miehiä! Mutta onhan niiden puolella — tuo paljous! (Pois).