Sali.
Kaksi huovia varus-kaapin ääressä.
ENSIMÄINEN HUOVI. Minä otan tuon.
TOINEN HUOVI. Minä tämän. Siellä on vielä yksi kauniimpi.
ENSIMÄINEN HUOVI. Eikö mitä! Korjaahan sinä luusi täältä pois.
TOINEN HUOVI. Kuule!
ENSIMÄINEN HUOVI (kavahtaa ikkunaan). Auta, pyhä Jumala! Ne murhaa meidän herramme.[67] Hän suistuu hevosen selästä. Yrjö kukistuu maahan!
TOINEN HUOVI. Mitenkä me pelastaumme? Muurin viereistä pähkinäpuuta alas tuonne väljään.
ENSIMÄINEN HUOVI. Frans vielä kestää, minä tahdon mennä hänen luokseen.
Jos he kuolevat, en minä halua elää. (Pois).