NEUVOS-HERRA. Te muistatte, kuinka te armon ja epä-armon uhalla jouduitte meidän käsiimme.
GÖTZ. Mitä annatte minulle, jos minä sen unhotan?
NEUVOS-HERRA. Jos voisin antaa teille jonkun verran myötäsukaisuutta, saattaisin minä teidän asianne hyväksi tehdä.
GÖTZ. Hyväksi tehdä! Jos te voisitte! Se teko vaatii enemmän vaivaa, kuin asiani turmeleminen.
KIRJURI. Pitääkö minun kaikki pöytäkirjoittaa?
NEUVOS-HERRA. Ainoasti mitä asiaan kuuluu.
GÖTZ. Minusta nähden, te saisitte hyvin kyllä vaikka painattaa tuon.
NEUVOS-HERRA. Te olitte Keisarin huostassa, joka antoi isällisen armonsa astua majesteetillisen oikeuden paikalle ja myönsi teille vankilan sijasta erään mitä rakkaimpia kaupunkiansa, tämän Heilbronn'in, olopaikaksenne. Te valalla vannoen lupasitte, niin kuin oikean ritarin tulee, saapua esiin ja nöyrästi varrota mitä tuleva on.
GÖTZ. Olenhan minä täällä nyt ja vartoon.
NEUVOS-HERRA. Ja me olemme täällä julistamassa teille Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armoa ja suosiota. Hänen Majesteettinsa antaa teille anteeksi rikoksenne, päästää teidät irti valtakunnankirouksesta ja kaikista hyvin ansaituista rangaistuksista, mikä kaikki teidän pitää alamaisella kiitollisuudella tunnustaa ja sitä paitsi vannoa tämä vala, sanoilleen, niin kuin se nyt teille luetaan.