LERSE. Sydäntäni vihloi, kun hän minut lähetti luotaan. Jos te ette oisi tarvinnut minun apuani, niin ei kaikki kurjimman kuoleman vaaratkaan oisi voineet minua erottaa hänestä.
ELISABETH. En tiedä, missä lienee Sickingen. Jos minä vaan Marialle voisin lähettää sanoman!
LERSE. Kirjoittakaa te vaan, kyllä minä kirjeen toimitan sinne. (Pois).
* * * * *
Muutaman kylän luona.
GÖTZ. YRJÖ.
GÖTZ. Pikaan ratsahille, Yrjö! Minä näen Miltenberg'in palavan. Niinkö ne pitävät sopimuksen! Ratsasta sinne, sano niille mielen-aivoitus! Ne murhapolttajat! Minä sanoudun irti niistä. Ne ottakoot mustalaisen johtajakseen älköötkä minua! Pikaan, Yrjö! (Yrjö pois). Soisin, että minä oisin tuhat peninkulmaa täältä ja makaisin syvimmässä tyrmän loukossa, mikä suinkin löytyy Turkinmaalla. Jos vaan kunnialla voisin päästä niistä! Minä koetan päivät pääksytysten taivuttaa niiden uppiniskaisuutta, lausun mitä katkerimpia totuuksia, että joutaisivatkin kyllästyä minuun ja erottaa minut.
Joku tuntematon.
TUNTEMATON. Jumala avuksi teille, sangen jalo herra!
GÖTZ. Kost' Jumala teille! Mitä sanomaa te tuotte? Mikä nimenne?