ADELHEID. Häpeämätön! Jos sinut olisi joku kuullut!
FRANS. Oi, nukkuu kaikki, kaikki tyynni!
ADELHEID. Mitä sinä tahdot?
FRANS. Minä en saa rahtuakaan rauhaa. Minua kiusaa herrani uhkaukset, teidän kohtalonne, minun oma sydämeni!
ADELHEID. Hän taisi olla tuiki äkäisenä, kun sinä hyvästiä heitit?
FRANS. Jommoisena min'en ole herraa nähnyt muulloin. Minun linnaani pitää hänen siirtyä, sanoi, hänen pitää tahtoa!
ADELHEID. Ja me tottelemme?
FRANS. Minä en tiedä mitään, armollinen rouva.
ADELHEID. Petetty, hassumainen poika, sinä et huomaa, mitä tuo tarkoittaa. Hän tietää, että minä täällä olen varmaan turvassa. Hän on jo kauvan vaaninut minun vapauttani. Hän tahtoo minut omille tiluksillensa. Siellä on hänellä valta minua kohdella sen mukaan mitä viha pistää hänen päähänsä.
FRANS. Niin hän ei saa tehdä ikinä!