ADELHEID. Aijotko sinä estää häntä?
FRANS. No hän ei saa!
ADELHEID. Minä jo ennakolta näen koko kurjuuteni. Linnastansa hän minut raastaa väkivallalla, sulkee minut johonkin luostariin, teljen taakse.
FRANS. Kuolema ja kadotus!
ADELHEID. Tahdotko sinä pelastaa minut?
FRANS. Ennen kaikki![82] kaikki!
ADELHEID (itkien ja sylin langeten Fransin kaulaan). Frans! Ah pelastuaksemme!
FRANS. Hänen pitää kukistua maahan, ja minä tahdon astua jalkani hänen niskansa päälle.
ADELHEID. Ei mitään kiihkoa! Sinun pitää saada minulta kirje hänelle, täysi nöyryyttä, että minä muka tottelen. Ja tästä pikku pullosta tipauta hälle pisara juoman sekaan.
FRANS. Antakaa! Teidän pitää olla vapaa!