KAIKKI. Kirous! Tuho!
VANHIN. Huutaja, alota oikeudenkäynti!
HUUTAJA. Minä huutaja huudan kannetta pahantekijöitä vastaan. Jonka sydän on puhdas, jonka kädet on puhtaat saattaakseen vannoa köyden ja kalvan uhalla, hän syyttäköön köyden ja kalvan kautta! syyttäköön, syyttäköön!
SYYTTÄJÄ (astuu esiin). Minun sydämeni on puhdas pahanteosta, käteni puhtaat viattomasta verestä. Jumala, anna minulle anteeksi pahat ajatukset ja varjele pahan-tahto teosta! Minä nostan ylös käteni ja syytän, syytän, syytän!
VANHIN. Ketä sinä syytät?
SYYTTÄJÄ. Syytän minä köyden ja kalvan uhalla Adelheid von Weislingeniä. Hän on tehnyt itsensä syypääksi aviorikokseen, on miehensä myrkytyttänyt tämän aseenkantaja-pojalla. Poika on itse tuominnut itsensä, mies on kuollut.
VANHIN. Vannotko totuuden Jumalalle, syyttäväsi totuuden mukaan?
SYYTTÄJÄ. Minä vannon.
VANHIN. Ja jos syyte löyttäisiin vääräksi, tarjoatko sinä oman kaulasi murhaajan ja aviorikkojan rangaistusta kärsimään?
SYYTTÄJÄ. Minä tarjoon.