MARIA. Hevoset ovat saaneet levähtää kyllin. Meidän pitää lähteä,
Lerse.
LERSE. Levätkäähän toki huomiseen asti. Yö on kovin jylseä.
MARIA. Lerse, min' en saa rauhaa, ennen kuin näen veljeni. Koetaan rientää! Ilma kirkastuukin; meillä on odotettavissa kaunis päivä.
LERSE. Niin kuin te käskette.
* * * * *
Heilbronn.
Vankila.
GÖTZ. ELISABETH.
ELISABETH. Minä pyydän sinua, rakas mieheni, puhu minulle! Sinun vaiti-olosi huolestuttaa minua. Sinä hehkut sammuksiin oman itsesi sisässä. Tule, katsotaan haavojasi; ne paranee aika lailla. Tuossa alakuloisuuden synkkyydessä en tunne minä sinua enää.
GÖTZ. Etsitkö sinä Götz'iä? Hän on jo kauvan sitten ollut ja mennyt. Ne ovat minun erä erältä silponeet, mun käteni, mun vapauteni, mun omaisuuteni, mun hyvän nimeni ja maineeni. Minun pääni, mitä sen on?[84] — Mitä te olette kuulleet Yrjöstä? Onko Lerse rientänyt noutamaan häntä?