MARIA. O, Jumala! Mitä on tämän maallisen maan toiveet!
GÖTZ. LERSE. VANGINVARTIJA.
GÖTZ. Kaikkivaltijas Jumala! Kuinka hyvä on ihmisen olla sinun taivaasi alla! Kuinka vapaata! — Puut mehuvat silmikolle, ja koko maailma toivoo. Jääkää hyvästi, minun armahaiseni! Minulta on juuret hakattu pois, minun voimani vaipuu hautaan päin.
ELISABETH. Saanko lähettää Lersen hakemaan luostarista sinun poikasi, että sinä vielä kerran saisit nähdä ja siunata häntä?
GÖTZ. Antakaa hänen olla, hän on pyhempi kuin minä, hän ei tarvitse mun siunaustani. Meidän hääpäivänämme, Elisabeth, ei minua aavistuttanut, että olen näin kuoleva. Minun vanha isäni siunasi meitä, ja hänen rukouksestaan kumpusi perikunta jaloja, urhoollisia poikia. — Sinä et ole kuullut häntä, ja minä olen viimeinen suvusta. — Lerse, sinun saapuvilla-olosi ilahuttaa minua tänä kuoleman hetkenä enemmän kuin ennen kuumimmassa ottelussa. Siihen aikaan johti minun henkeni teitä. Nyt sinä pidät minua pystyssä. Ah, jospa minä saisin vielä kerran nähdä Yrjön, saisin itseäni lämmittää hänen silmänsä katseessa! Te luotte silmänne maahan päin ja itkette. — Niinkös hän on kuollut? — Yrjö on kuollut. — Kuole, Götz! — Sinä olet yli oman itsesi elänyt. Kuinka hän kuoli? Ah, vangitsivatko he hänet niiden murhapolttajain joukossa, ja hän on teloitettu?
ELISABETH. Ei, hän kaatui keihästettynä Miltenberg'in kahakassa. Kuin jalopeura torjui hän vapautensa puolesta.
GÖTZ. Jumalan kiitos! — Hän oli parhain poika auringon alla ja urhoollinen. — Päästä minun sieluni nyt! — Vaimo parka! Minä jätän sinut turmeltuneeseen maailmaan. Lerse, älä heitä häntä sikseen! — Sulkekaa sydämenne huolellisemmin kuin porttinne. Tulee petoksen ajat; sille on vapaus annettu. Epäkelvot hallitsevat kavaluudella, ja jalo ihminen joutuu heidän verkkoonsa. Maria, Jumala sinulle antakoon miehesi jälleen! Ja minä toivotan, että älköön hän ikinä langetko niin syvälle, kuin korkealle hän on kohonnut! Selbitz kuollut, ja se hyvä Keisari, ja minun Yrjöni. Antakaa minulle joku siemaus vettä. — Taivahallinen ilma! — Vapaus! Vapaus! (Hän kuolee).
ELISABETH. Vaan tuolla ylhäällä, ylhäällä Sinun luonasi! Maailma on vankeus.
MARIA. Jalo mies! Jalo mies! Voi sitä vuosisataa, joka sinut sysäsi pois itsestään!
LERSE. Voi sitä jälkisukua, joka sinut tuntee väärin!