WEISLINGEN. Minä olen vankina; tuo muu on minulle yhtäkaikki.
GÖTZ. Teidän ei sietäisi puhua niin. Aatelkaa, jos oisitte ruhtinasten kanssa tekemisissä, ja ne kytkisi teidät syvään tyrmään, kahleissa virumaan, ja vartijan täytyisi viheltämällä karkoittaa uni pois teidän silmistänne —
(Huovit tuovat vaatteita).
WEISLINGEN (riisuutuu ja pukeutuu).
(Kaarle tulee).
KAARLE. Hyvää huomenta, Isä!
GÖTZ (suutelee pojuttaan). Hyvää huomenta, poika! Kuinka te olette eläneet sill'aikaa?
KAARLE. Hyvin kiltisti, isä! Täti sanoo, että min' oon hyvin kiltti.
GÖTZ. Vai niin!
KAARLE. Onko sulla mitään tuomisia mulle?