GÖTZ (itsekseen). Hän ei, poloinen poika, pelkältä oppisuudeltaan näe tuntea omaa isäänsä. — Kellenkäs kuuluu Jaxthausen?
KAARLE. Jaxthausen on eräs kylä ja linna Jaxt-joen varrella.
GÖTZ. En minä sitä kysynyt. — Minä tunsin kaikki tiet, solat ja kaalamot, ennen kuin tiesin, mikä tämä joki, kylä ja linna on nimeltä. — Onko äiti kyökissä?
KAARLE. On, isä! Hän keittää porkkanoita ja lammaspaistia.
GÖTZ. Tiedätkö sinä vielä senkin, Hannu keittomestari?
KAARLE. Ja mulle on täti paistanut jälkinamuksi yhden omenan.
GÖTZ. Etkö sinä voi sitä koviltaan syödä?
KAARLE. Paistettu maistuu hyvemmälle.
GÖTZ. Niin, sulla pitää aina olla jotain erikoista — Weislingen! minä tulen kohta teidän luoksenne takaisin. Pitäähän minun käydä tervehtimässä rouvaani. Tule mukaan, Kaarle!
KAARLE. Kuka se on tämä mies?