WEISLINGEN. Te olette epäluuloinen ja sitä lyytä teette meille väärin.
GÖTZ. Weislingen, pitääkö minun puhua suuni puhtaaksi? Aattelen, että minä olen teille silmätikkuna, niin pieni kuin olenkin, samoin ikään Sickingen ja Selbitz, sen takia että me tosiaan olemme lujasti päättäneet ennen kuolla kuin suostua kiittämään ilmasta, muita kuin Jumalaa, tai suostua pyhittämään uskollisuuttamme ja palvelustamme, muille kuin keisarille. Siellä he kiertävät ja kaartavat mustaamassa minua Hänen Majesteettinsa, ystäväinsä ja minun naapurieni luona, ja vaanivat oikeuden-aihetta minua vastaan. Pois tieltä he tahtovat raivata minut, millä kurin tahansa. Sen vuoksi te minun käskyläis-poikani vangitsitte, kun tiesitte, että minä olin lähettänyt sen vakoilemaan, ja sen vuoksi poika ei muka käyttäynyt niin kuin olisi pitänyt, kun se ei ruvennut kavaltamaan minua teille. Ja sinä, Weislingen, olet heidän kätyrinsä.
WEISLINGEN. Berlichingen!
GÖTZ. Ei sanaakaan enää siitä! Minä olen vihainen mies päättömille selvityksille; niillä vaan petetään itseänsä tai toista ja enimmiten kumpaakin.
KAARLE. Pöytään nyt, isä!
GÖTZ. Suloinen sanoma! — Tulkaa! Minä toivon, että minun nais-väkeni hauskuttaa teitä. Ennen te olitte nais-ihailija, neitoset tiesivät kertoa teistä. Tulkaa! (Pois).
* * * * *
Piispan palatsi Bamberg'issa.
Ruokasali.