ADELHEID. Minä en rakasta häntä, ja kuitenkin minä tahtoisin, että hän jäisi tänne. Katsopas, minä voisin elää hänen kanssansa, vaikka en juuri tahtoisikaan hänestä saada miestä.
NEITSYT. Niinkö te luulette, että hän lähtee?
ADELHEID. Hän on nyt piispalle hyvästiä heittämässä.
NEITSYT. Hänellä on vielä sen jälkeen joku tukala asema.
ADELHEID. Mitä sinä tarkoitat?
NEITSYT. Mitä te kysyttekään, armollinen rouva? Te olette hänen sydämensä saanut onkeenne; ja jos hän tahtoo itsensä riistää irti, niin hän haavoittuu.
ADELHEID. WEISLINGEN.
WEISLINGEN. Te ette voi hyvin, armollinen rouva?
ADELHEID. Se voi teistä olla yhtä kaikki. Te nyt hylkäätte meidät, hylkäätte ainiaksi. Mitä te kysytte siitä, eletäänkö me vai kuollaan!
WEISLINGEN. Te tunnette minut julmasti väärin.