WEISLINGEN. Sinäkö jäät? Ole varoillasi! Kiusaus on suuri. Minun hevoseni arkaili, kun oltiin tulemassa linnan portista sisään. Minun hyvä haltijani asettautui vastaan, se tunsi ne vaarat, jotka täällä odottivat minua. — Kaikitenkaan, ei ole oikein heittää niitä monia tehtäviä, jotka minä jätin piispalle kesken, edes sille kannalle järjestämättä, että seuraaja voisi alottaa siitä, mihin minä olin keskeyttänyt. Ja sen verran minä voin suorittaa vallan puhtaasti, loukkaamatta Berlichingeniä tai sitä sopimusta, mikä meillä on. — Yhtä kaikki, parempi olisi ollut, jos minä en ensinkään olisi tullut tänne. Mutta minä tahdon lähteä pois — huomenna tai ylihuomenna. (Pois).
* * * * *
Spessart.
GÖTZ. SELBITZ. YRJÖ.
SELBITZ. Te näette, onhan se käynyt, niin kuin minä olen sanonut.
GÖTZ. Ei! Ei! Ei!
YRJÖ. Uskokaa, että minä teille kerron totta. Minä tein, niin kuin te käskitte, otin sen bambergiläis-nutun ja saattomerkin, ja ansaitakseni matkalla syömäni ja juomani, rupesin muutamia Reineckiläis-talonpoikia saattamaan ylös Bamberg'iin.
GÖTZ. Siinä valhepukimessa?[48] Tuo seikka oisi voinut pahaksi käydä sinulle.
YRJÖ. Niin minäkin aattelen perästäpäin. Mutta ratsumies, joka sitä ennakolta aattelee, ei pääse kovin pitkälle, niin. — Minä menin Bamberg'iin, ja kohta kuulin ravintolassa kerrottavan, että Weislingen ja piispa ovat sopineet keskenään, ja puhutaanpa aika lailla hänen ja sen von Walldorf'in lesken naimiskaupasta.
GÖTZ. Mitä loruja!