KAUPPAMIES. Köyhiä kauppamiehiä Nürnberg'istä, Teidän Majesteettinne nöyrimpiä palvelijoita, ja rukoillaan apua. Götz von Berlichingen ja Hans von Selbitz ovat kolmekymmentä meikäläistä, jotka olivat Bambergiläis-matkaturvan suojassa, palausmatkalla Frankfurt'in messu-markkinoilta, yllättäneet ja ryövänneet tyhjäksi; me anomme Teidän Keisarilliselta Majesteetiltanne apua, hoivaa, muuten me ollaan hävinneitä ihmisiä, joiden on pakko mierontiellä kerjätä leipämme.
KEISARI. Pyhä Jumala! Pyhä Jumala! Mitä tämä on? Toisella on vaan yksi käsi, toisella vaan yksi jalka; jos heillä mieheen edes olisi kaksi kättä ja kaksi jalkaa, mitä te sitten aikoisitte tehdä?
KAUPPAMIES. Me alamaisimmasti anomme, että Teidän Majesteettinne suvaitsisi luoda säälivän silmänsä meidän ahdistetun asemamme puoleen.
KEISARI. Kuinka se käy niin! Jos joltakin kauppamieheltä menee joku pippuripussi hukkaan, olisi käskettävä koko valtakunta sotajalalle sen vuoksi; vaan jos riitaisuuksia on noussut, jotka ovat Keisarilliselle Majesteetille ja koko valtakunnalle erittäin tärkeitä, jotka koskevat kokonaisia kuningaskuntia, ruhtinaskuntia, herttuakuntia ynnä muita, niin ei teitä silloin voi kukaan ihminen saattaa koolle.
WEISLINGEN. Te tulitte ajattomalla ajalla. Menkää ja viivästykää täällä muutamia päiviä.
KAUPPAMIEHET. Me sulkeudumme armolliseen muistoon. (Pois).
KEISARI. Taas uusia riitoja! Niitä kasvaa kuin hydran[57] päitä.
WEISLINGEN. Eikä niitä voi muulla kurin juurittaa pois kuin tulella ja miekalla sekä jollain ravakalla toimenpiteellä.
KEISARI. Niinkö luulet?
WEISLINGEN. Minusta nähden ei mikään ole niin kerkeä tehtävä, jos vaan Teidän Majesteettinne ja pikku ruhtinaat voisitte sopia muiden vähäpätöisten kinain puolesta. Ei ole hetikään koko Saksanmaa valittamassa rauhattomuuksia. Ainoastaan Franken ja Schwaben hehkuu vielä sen sisäisen, turmiollisen kansalais-sodan tuhkasta. Ja onpa sielläkin monta jaloa ja vapaata miestä ikävöimässä rauhaa. Jos kerran saisimme Sickingenin, Selbitzin ja Berlichingenin raivatuksi syrjään, niin tuo muu pian raukeaisi sitten itsestään. Sillä juuri heidän henkensä elähyttää sitä kapinallista joukkoa.