Metsä suon laiteella.
KAKSI VALTAKUNNAN-HUOVIA KOHTAA TOISENSA.
ENSIMÄINEN HUOVI. Mitä sinä teet täällä?
TOINEN HUOVI. Min' olen pyytänyt luvan saada käydä tarvettani tekemässä. Aina eilis-illan sokeasta mellakasta alkain on se minun sisuksiini lyöttäytynyt, niin että mun täytyy joka ikinen silmänräpäys laskeutua ratsulta maahan.
ENSIMÄINEN HUOVI. Onko joukko täällä läheisyydessä?
TOINEN HUOVI. Hyvinkin tunnin matka on sinne metsää ylöspäin.
ENSIMÄINEN HUOVI. Mitenkä sitte sinä harhaan juoksit tänne?
TOINEN HUOVI, Minä rukoilen sinua, älä hiisku minusta! Minä aijon lähimpään kylään, näkeiksi, tokko ma siellä voisin lämpymillä kääreillä parantaa tautiani. Vaan mistä sinä tulet?
ENSIMÄINEN HUOVI. Lähimmästä kylästä. Min' olen meidän upsierillemme noutanut viiniä sekä leipää.
TOINEN HUOVI. Vai niin! Hän siis ahmii aivan meidän silmäimme edessä, ja meidän pitää paastota! Kaunis esimerkki!