IPHIGENEIA.
Mik' oli palkka miehen syypään?
PYLADES. Valta ja vuode, min jo ennaltaan hän omas.
IPHIGENEIA.
Näin himo häijy johti konnantyöhön?
PYLADES.
Ja syvä tunne koston vanhan.
IPHIGENEIA. Kuinka kuningas heitä oli loukannut?
PYLADES. Teolla raskaalla, mi puolustaa vois murhan, jos ois puolustusta sillä. Kun jumal-valta joku tuulin rajuin helleenein matkaa esti, houkutteli Auliihin tyttärensä vanhimman, Iphigeneian hän, ja uhrina verisnä eestä Hellaan onnen, sortui tää alttarilla Artemiin. Käy puhe: tuost' äidin sydämeen niin syvä syntyi viha ja kammo, että antautui Aigistheen lemmelle ja itse kiersi hän puolisonsa surman verkkohon.
IPHIGENEIA (peittäen kasvonsa).
Jo riittää. Pian jälleen näät sä minut.
PYLADES. Syvästi näyttää häntä liikuttavan kuningashuoneen kohtalo. Ken liekin, hän kuninkaan on hyvin tuntenut. Talosta ylhäisestä, onneksemme, on tänne myöty hän. Nyt hiljaa, sydän! Jo toivon tähti meille vilkkuu, mielin iloisin, viisain sitä kohti käymme.