Noh, ihmisiä nyt periköön hiis!
Jop' olen hulluksi tulla!
Ei heille vasta, ma päätän siis,
Oo silmäystäkään mulla!
Heist' pitäköön huolta taivonen
Tai itse piru jos puuttuu! —
Vaan tuskin taas ma näen ihmisen.
Jo vihani lemmeks muuttuu.
Seura-elämä.
Kerran suuresta iltaseurasta
Kulki hiljainen oppinut, kotia.
Hältä kysyttiin: Mitäs te piditte siitä?
"Jos ne kirjoja ois, en ma lukis niitä".
Probatum est.
A.
Te olette ihmisvihaaja?
B.
En, ihmisiä en vihaa ma!
Ma vihaajaksi kyll' olin tulla,
Vaan siitäpä löytyi keino mulla.
A.
No, kuinka te pääsitte pulasta?
B.
Ma elelin erakkolaisena.
Alkuperäistä.