Naamakuva.
Jos joskus kelpo vainajaa,
Herra raatimiestä tai pastooria,
Hänen leskensä antaa kupariin piirtää
Sek' alle muistovärsyä viiltää,
Siinä sanotaan: Päine, korvine
Täss' näette herraa se ja se!
Te näette silmänsä, otsansa,
Vaan aivujansa viisaita
Sekä kaikki kunnon toimiansa
Oi ette tähdä naamastansa!
Niin, Lotta kulta, minunki.
Täss' lähetän sull' mun kuvani:
Sa näet otsani, vakava ain',
Tulisilmäni, liehukutriain —
Kaikk' kurjat kasvoni näyttää tää.
Vaan rakkauttani, oh' et nää.
Sotamiehen turva.
Mitäs poikien on ollakkaan?
Neidot mustat, leivät vehnää vaan!
Huomi tuopi toisii tienoia:
Leipä musta, neidot nisuisia.
Tehtävä.
Miks kaikki toki niin tolkkutonta?
Täss' voimia, tässä myös tahtoa.
Tahto haluvi, voima valmis on,
Ja aika on melkein loputon.
Siis maailmaa tutki sa tarkkaan vaan
Miss pysyvi lujasti koossaan
Ja missä on hajoamaisillaan.
Nerollista tointa.
Näin vierritän ma tynnyriäin,
Kuin pyhä Diogeno eteenpäin.
Kosk' totta tuon, kosk' leikkiä vain.
Kosk' hymysuin, kosk' vihoissani;
Yht' illoin, toista huomeltain,
Ei mitään juur, vaan jotain ain'!
Niin vierritän ma tynnyriäin,
Kuin pyhä Diogeno eteenpäin.
Ihmisvihaaja.