Mont hyvää teost' oon tehnyt ma,
Teille kiitos — se mua ei huoleta.
Ma arvelen: tässä mailmassa
Kaikki kyllä saa vihdoin paikkansa.
Jos kiitetään, kun tyhmiä tein,
Jo nauraa rinnassa sydämein;
Jos hyvistä töistä mä haukutaan.
Ma pysyn tyynillä mielin vaan.
Jos mahtavammalta saan selkähän,
En siitä ma ole millänikään;
Vaan jos mua loukkaa vertainen.
Niin kylläpä hänet löylyttelen.
Mua onni jos nostaa pilviin, no:
Ma laulan in dulci jubilo;
Vaan alas kun sitten pyörä mun saapi,
Ma arvaan: kylläpä taas kohoaapi.
Ma päivänpaisteella sure en,
Että piankin taas tulee talvinen,
Ja lunta kun alkaa tuiskutella,
On hauska mun reellä ajaella.
Jos aseunnun vaikka kuinka ma,
En pysähtymään saa aurinkoa,
Ja vanhaa kulkua ainiaan
Täällä kuljetaan alusta loppuun vaan:
Herrat, palveljat päivä päivältä,
Pukee päällens ja riisuvat päältänsä,
Oli joku vaikk' kuinka oiva ja suur,
Hän syö, juo, nukkuu kuin halvat juur.
Siis aina oon reipas ja huoleton;
Ken minua seuraa, hän viisas on!
IV. KOMMAN-KALTAISIA.
Aate vankka ytimes,
Vilkas käänne päättehes.
Kieli.
Mi rikas, mikä köyhä taas!
Mi heikko, mikä väkevä!
Onk' aarre rikas piilossaan?
Säilyssä miekka mahtava?
Sa peitteet poista hellästi:
Jo kohoo onnes hymysuin!
Sa miekkaan tartu, voimakas,
Ja voitto, kunnia palkkasi!
Huokaus.
Oi, paljon säästöä ois,
Ja pikemmin perille päästä vois,
Jos hitaus, halu ei vaivais meitä.
Mit' onnea päällä maan,
Jos ei ois viiniä vaan
Eikä naisen kyyneleitä!
Edistyminen.
Tahdon kyllä paremmaks
Tulla, vaan en tulle!
Paremmaksiko sinua?
Opeta se mulle!
Pyrkisin myös paremmaks
Tuota sekä tuota!
Paremmaksiko meitä, vai?
Poijes meidän luota.