TASSO. Kuriton ennen teistä nähden, kuin omissa silmissäni kunniaton.
ANTONIO. Oot kyllin nuori, jotta hyvä kuri tien paremman voi sulle neuvoa.
TASSO. Ja kyllin nuori, kyllin vanhakin oon uhmataksein epäjumalia.
ANTONIO. Jos sanasilla, runosilla ollaan, sä voitonsankariksi pääset varmaan.
TASSO. Tekoja kerskattavia ei tehnyt mun ole nyrkkini, mut siihen luotan.
ANTONIO. Sa luotat sääliin, joka liian kieroon on vienyt onnes riihattoman riennon.
TASSO. Oon täysikasvuinen, nyt tunnen sen. Aseiden uhkapeliin kanssasi ois mulla pienin halu ollut käydä; mut yhä paloa sa kiihdät, veri jo kiehuu, tuskallinen kostonhimo kuin koski rinnassani kohisee. Jos olet mies, kuin kehut, tartu miekkaan!
ANTONIO.
Et tiedä kuka, etkä missä olet.
TASSO. Pyhäkkö pyhinkään ei solvausta pakoita sietämään. Sa häväiset, sa tahraat tämän paikan, enkä minä, jok' uhrin kaunehimman, luottamuksen, ihailun, rakkauden sulle kannoin. Sun henkes saastuttaa tään paratiisin, sun sanasi tään puhtaan salin, eikä mun sydämeni tunne, joka kuohuu, pois tahran pienimmänkin torjuakseen.
ANTONIO.
Mi ylhä henki povess' ahtaassa!