"Lumi", kertoi Pekka.
"Kas niin, nyt pääsen isoäidin luo!" iloitsi Heidi, joka heti oli ymmärtänyt Pekan lausumistavan.
"Mutta miks'et tänään tullut kouluun? Olisihan sinun ollut helppo liukua alas", jatkoi Heidi nuhtelevaisesti, sillä hänen mielestään oli väärin jäädä koulusta pois, kun oli hyvä tilaisuus päästä sinne.
"Kelkka kulki kauas, oli myöhäistä", vastasi Pekka.
"Sitä kutsutaan karkaamiseksi", sanoi setä, "ja miestä, joka niin tekee, ravistellaan korvista, kuuletkos?"
Pekka nyppi säikähtyneenä takkiansa; hän ei ketään maailmassa niin peljännyt ja kiinniottanut kuin Tunturisetää.
"Ja sinun, päällikön täytyy monin verroin hävetä karkaamista", jatkoi setä. "Mitä tuumaisit, jos vuohesi yht'äkkiä juoksisivat pois, toiset sinne, toiset tänne, eivätkä enää seuraisikaan sinua eivätkä tekisi sitä, mikä heille on hyväksi, mitähän silloin tekisit?"
"Pieksisin", vastasi Pekka taitavasti.
"Ja jos poikanen tekisi miten ymmärtämätön vuohi, ja saisi vähäisen maistaa keppiä, mitä siihen sanoisit?"
"Se on hänelle oikein", kuului vastaus.