Nyt katseli Pekka A:ta hyvin hartaasti, siksi että Heidi sanoi:
"Nyt sinä sen tunnet".
Mutta kun hän huomasi, minkä vaikutuksen säkeistö oli Pekkaan tehnyt, päätti hän käyttää sitä hyväkseen ja vielä vähän valmistaa seuraavain opetustuntien varaksi.
"Odota", sanoi hän, "minä luen sinulle vielä muutkin säkeistöt, niin saat nähdä, mitä kaikkea sinulle saattaisi tapahtua".
Ja tyttö alkoi taas selvästi ja sujuvasti lukea:
"E:n, H:n, I:n, K:n ken unhoittaa,
Sen onnettomuus saavuttaa.
Ken L, M, N:ss' erhettyy,
Se häpeää ja hämmästyy.
Kovasti sua kiusataan,
Jos O:t' et opi tuntemaan".
Tässä pysähtyi Heidi, sillä Pekka istui niin erinomaisen hiljaa, että tytön täytyi kerran katsoa, mitä hänen oppilaansa teki. Kaikki uhkaukset ja salaperäiset kauhistukset olivat niin voimakkaasti vaikuttaneet Pekkaan, ettei hän voinut enää jäsentäkään liikuttaa, hän vain tuijoitti jäykistyneenä Heidiin.
Tämän säälivä sydän heltyi heti ja hän sanoi lohduttavaisesti: