Kaksi päivää sen jälkeen, juuri kun Martti perheineen oli istuutunut pöytään syömään höyryäviä perunoita, kajahti majan edessä kova ammunta — ja vielä toisen kerran ja kolmannen.
"Kasperilta on varmaankin lehmä karannut", sanoi Martti ja nousi ylös mennäkseen sitä kiinni ottamaan. Sitäpä piti Samulinkin nähdä. Sukkelasti juoksi hän isän perästä, Martta, Otto ja Betty seurasivat häntä ja heidän perässään tuli äiti, noutaakseen heitä kaikkia takaisin.
Mutta ulkona seisoi Martti aivan liikkumattomana hämmästyksestä, ja kaikki muut seisoivat hänen ympärillään silmät selällänsä. Mutta äiti, joka nyt saapui paikalle, löi kätensä yhteen, eikä voinut ihmetyksestä saada sanaa suustaan. Seinään kiinnitettynä seisoi kiiltävän ruskea lehmä, niin iso ja komea, ettei sellaisia ollut kuin muutamilla rikkaimmilla talollisilla. Toiseen sarveen oli sidottu iso ruoska, jossa oli valkoinen, luja nahkahihna, paksu silkkitupsu päässä; sepä kimalteli kuin kulta auringon paisteessa!
Ruoskan varteen oli sidottu paperilappu, jossa seisoi suurilla kirjaimilla: "Samulille."
Martti irroitti ruoskan ja antoi sen pojalle. "Se on sinun", sanoi hän.
Samuli piti ruoskaa kädessään: mitä kauneinta ja ihaninta hän oli nähnyt, se oli nyt hänen omansa! Ja lisäksi oli tuossa vielä lehmä, jota voi ajaa laitumelle paukutellen ruoskalla niin kuin Janne ja Tanelikin.
Samuli tarttui loistavin silmin ruoskaansa, syleili sitä ja piti sitä niin lujasti kiini, kuin hän olisi tahtonut sanoa: "Ei mikään voima koko maailmassa voi minua tästä eroittaa!" Martti ja hänen vaimonsa eivät voineet kyllikseen katsella tuota komeaa eläintä; mutta, että se oli oleva heidän omansa, sepä heistä vasta ihme oli.
Vihdoin sanoi Martti: "Se ammuu, sen lähden, että se tahtoisi antaa maitoansa. Samuli, tuo maljoja, tänään tahdomme herkutella."
Kaksi suurta maljaa tuli täyteen vaahtoavaa, lämmintä maitoa ja ne vietiin pöydälle perunoiden viereen, sitte saattoivat kaikki riemukulussa "Ruunikkia" navettaan.
Vastapäätä, naapurimajan edustalla seisoi herra Miller lapsineen; he tahtoivat nähdä, miten "Ruunikkia" vastaanotettaisiin; Elsa tahtoi myöskin kaikella muotoa tietää minkä vaikutuksen tuo ruoska tekisi, jonka hän itse oli suurilla kirjaimilla merkinnyt annettavaksi Samulille.