Dresdenissä, lähellä Elben rantapenkereitä, on iso kivitalo. Siellä istui kirkkaana heinäkuun aamuna herra Miller nojatuolissaan ja piti edessään niin suurta sanomalehteä, ettei hänen kasvojaan ensinkään näkynyt.
Vastapäätä häntä istui talon rouva valkosessa aamumyssyssään ja kaatoi hyvälle tuoksuavaan kahvikeittiöön vähän väliin vettä porisevasta kattilasta. Pian oli aamiainen alkava.
Silloin aukeni ovi: kaksi pientä tyttöä astui sisään ja heidän perässään pitkä ja hoikka neiti, joka näkyi huolestuneena seuraavan pikku Elsan vilkkaita liikkeitä, kun tämä juoksi huoneen läpi ja vihdoin ketterästi hypätä kiepsahti isän polvelle. Notkeasta hyppäyksestä näki selvään, ettei sitä nyt ensikertaa tehty. Riemuiten katseli Elsa nyt ympärilleen, niin kuin hän olisi tahtonut sanoa: "Nytpä minä istun taas lujassa linnassani, jossa minua ei voi mikään onnettomuus kohdata!"
Sitte pisti hän kiharaisen päänsä suuren sanomalehden alle ja huudahti veitikkamaisesti: "Oi, jopa löysin sinut, isä! Milloin lähdemme Gemmille?"
Isä pani pois sanomalehden, suuteli pienokaista ja sanoi: "Ensiksi hyvää huomenta, pikku heinäsirkka; sitte vasta matkasuunnitelmat." Kepeiden hyppäystensä tähden nimitti häntä isänsä pikku heinäsirkaksi. Kun iso sanomalehti ei ollut enää isän ja Elsan välissä, kiersi tämä kätensä isän kaulan ympäri ja sanoi hänelle sydämellisesti hyvää huomenta. Sillä aikaa seisoi Ella sisko aivan hiljaa isän tuolin vieressä odottaen hänen aamutervehdystään. Nyt suuteli hän vanhempaakin tytärtään, joka sitte istuutui hiljaa pöydän ääreen.
"Jospa sinäkin nyt siirtyisit sinne, jossa sinun olla pitäisi", sanoi isä Elsalle, joka ei vielä ollut aikeissakaan lähteä korkealta istuimeltaan.
"Minä menen heti, isä", vakuutti Elsa, mutta kohensi itseään samalla vakavammin istumaan; "minä tahdoin vaan odottaa, kunnes sanot, milloin lähdemme Gemmille."
"Niin pian kun äiti on saanut tavarat matkaa varten järjestetyiksi", vastasi isä.
Nyt hyppäsi Elsa alas ja sitten suoraa päätä äidin polvelle.
"Oi, äiti, järjestämmehän sitte tänään tavarat! Nyt, heti paikalla", pyysi Elsa hyväillen äitiänsä. "Minä tahdon auttaa sinua, ja Ella voi myös auttaa ja neiti Hellmer myöskin, ja sitte voimme huomenna lähteä ja sitte —"