"Tottahan se lienee muita miehiä merkillisempi, koska majuri
Lagervallikin tuli häntä tapaamaan", arveli Kusti.
"Missäs harakka, jos ei siantappajaisissa", sanoi Aatu nauraen. "Ainahan majuri on meillä, olkoot täällä mitkä rehkajaiset hyvänsä. Hänen tulonsa ei siis merkitse mitään, Mutta se suuri puuha ja valmistus, mitä meillä tehtiin rohvessyöriä varten, se todistaa, että hän on muita merkillisempi mies."
Siinä sitten arveltiin miesten kesken sinne tänne, mutta ei perille päästy, miksi niin korkea herra käypi noin prostoissa (halvassa) puvussa.
Ylihuomenna kutsutti hovin herra Mäkäläisen Laurin luoksensa. Vaaleana, kuni kuoleman kuva, astui Lauri evestin työhuoneeseen, jossa kolme herraa istuivat. Lauri kumarsi ja niiasi yht'aikaa oikein syvään.
Evesti nousi seisaalleen ja lausui juhlallisella äänellä:
"Tämän minun korkea-arvoisan ystäväni, herra professorin pyynnöstä, annan minä sinulle Lauri anteiksi sinun epärehellisyytesi ja törkeän rikoksesi ja sinä saat asua entisellä paikallasi ja viljellä tilaa niinkuin ennenkin. Mutta sinun on palkittava se vahinko, minkä minulle olet tuottanut, viidellä ruplalla. Ja muista nyt Lauri se, jos minä täst'edes havaitsen joko sinussa tahi sinun perheessäsi petollisuutta ja epärehellisyyttä, niin ajan minä sinut armotta pois koko Ilmeiltä."
Hämmästyksissään seisoi Lauri hetken ääneti. Vihdoin sai hän sanotuksi:
"Minä kiitän nöyrimmästi herra evestiä ja minä kiitän nöyrimmästi herra rohvessyöriä. Kyllä minä täytän kaikki aivan rehellisesti mitä herra evesti minulta vaatii."
Sen sanottuaan läksi Lauri kumartaen ja niiaten jäähyväisiksi.
Parin päivän kuluttua läksi Lönnrot Lagervallin kanssa Parikkalaan.