Monta vuotta jälkeenpäin muistelivat Ilmeiläiset sitä eriskummallista rohvessyöriä, joka oli niin herttainen mies, eikä ketään kurittanut, vaikka he suotta pelkäsivät.
Renki Kusti jäi kyllä juomarahoitta, mutta ei hän sitä nureksinut. Emme tiedä lieneekö sisäpiikakaan saanut mitään, mutta kunnioituksella hekin muistelevat hyvää rohvessyöriä.
KUPERNYÖRI.
Kun
"vuonna kuusikymment' kuus'
tuli Suomeen laki uus':
Viinaa kieltiin keittämäst'
juomapäivii viettämäst',"
niin se asetus oli "kansalle tiettäväksi tehtävä" ennen uutta vuotta; sillä uudelta vuodelta kuusikymmentä kuusi alkoi se jo olemaan voimassa ja vaikutuksessa.
Mutta kun "hitaat ovat herrojen kiireet", niin tämänkin asetuksen "ulosantaminen" ja kansalle "tiettäväksi tekeminen" viivähtyi aivan joulunaluspäiviin vuonna kuusikymmentäviisi, niin ett'ei tavallinen posti kerennyt kulettaa asetusta jokaiseen pitäjään ennen uutta vuotta, saarnastuolissa "ylösluettavaksi", vaan täytyi laittaa useampia pikaposteja, joihin tiettävästi tarvittiin "extra" postiljooneja, ynnä muita "kuriireja", jotka lennättää hoihkasivat uusia asetuksia ympäri laveaa lääniä niin kiivaasti minkä vaan "hevosen käpälästä lähti." Onneksi olivat toki tie ja keli niin mainion hyvät, että sai laskettaa aika vauhtia.
Siihen "vanhaan hyvään aikaan" oli vielä se muoti — tahi ainakin sanottiin olleen — että kun kiireellisissä hallituksen asioissa täytyi ajaa kovasti, niin jos hevonen sattui kaatumaan ja kuolemaan, niin ruunu sen maksoi, mutta nyt ovat "uudet huonot ajat ja vetelät ruuat" siinäkin suhteessa, että jos koni sattuu liiallisesta ajosta eteen kaatumaan ja kuolemaan, niin ei muu auta kun maksa pois, vaikka kulkisit kuinka kiireellisissä ruunun asioissa ja olisit kuinka korkia virkamies tahansa.
Niin, olihan se joulunalus vuonna yksi tuhatta kahdeksansataa kuusikymmentä viisi. Silloin kutsutti hänen ylhäisyytensä — tahi hänen "ankaruutensa", niinkuin Gottlund on suomentanut arvonimen "hans excellens" — Viipurin läänin kuvernööri luoksensa Adam H. nimisen kivalterin, antoi hänelle tukun paperia ja käski joutuin saattamaan ne niille nimismiehille, jotka myötä seuraavassa, erityisessä listassa olivat mainitut.
Kumartaen alamaisen tavoin, otti Aatami paperitukun ja lupasi täyttää "herra kenraalin" käskyn.
"Ötmuukkaste seenare", sanoi hän, nöyrästi kumartaen lähtiessään, esimiehensä luota.