Rekeen istuttua sanoi Aatami:
"Anna luistaa Rautaselle, minkä vaan hevoiset kerkeävät laputtaa. Kiiru on kuin tuli."
"Kyllä, kyllä, hyvät herrat, minä annan teille Könösen kyytiä", vastasi hollimies.
Hyvää vauhtia sitä kiidettiinkin aina Telasillan torpalle saakka. Siinä käski Aatami pysäyttää hevoset ja sanoi kyytimiehelle:
"Tules ukko minun perästäni tänne mökkiin, niin minä annan sinulle tilkan huuleen, jotta on rattosampi kulkea."
Mitään virkkaamatta seurasi kyytimies kyydittävää torppaan, josta he vähän ajan kuluttua palasivat jälleen rekeen. Hevoiset saivat sillä aikaa puhaltaa ja sitte jatkettiin matkaa uudella vauhdilla Rautasen majataloon.
Rautasessa ei näkynyt ketään ihmistä olevan saapuvilla. Vihdoin tuli emäntä, jota herrat pyysivät toimittamaan ruokaa ja sen jälkeen hevoisia. Kotvasen odotettua joutui ruoka, jota matkalaiset söivät hyvällä halulla. Lyhyt päivä oli jo loppumaisillaan ja ilta alkoi hämärtää. Sitte tuli emäntä, jolle matkustajat maksoivat syönnöksensä ja kysyivät, olivatko hevoiset jo valjaissa. Emäntä ei sanonut mitään tietävänsä siitä asiasta, vaan lupasi laittaa isännän herrojen puheille.
Vähän ajan perästä tulikin isäntä, vanha ukko, ja näytti olevan "täydessä seilissä."
"Moron, moron", sanoi isäntä möräkällä äänellä ja piteli oviraudasta kiinni, pysyäkseen tasapainossa.
"Me tahdomme pari hevoista ja ne pitää valjastaa joutuin; sillä meillä on sangen kiiru."