— "Hyvähän herrojen on talonpojilta viinanpoltto-oikeus kieltää, kun he itse tuottavat ulkomailta rommia, konjakkia ja jos jotain likööriä ja lökööriä, jota sitte juovat kuin porsaat ja ovat humalassa kuin siat. Mutta menepäs heille sanomaan, että he ovat humalassa, niin saat kuulla nimesi. Jos he ovat humalassa hyvällä päällä niin sanovat he olevansa 'iloisella tuulella.' Jos taas ovat kiukkuisat, niin ovat he 'toisella päällä.' Kun ei kieli enää tahdo kääntyä suussa, niin ovat he 'hieman rahteerattuja', ja vihdoin kun eivät jalat enää kannata, niin ovat he 'väsyneitä', vaan humalaisia eivät he milloinkaan sano olevansa. Mutta kyllä he meitä talonpoikia osaavat haukkua, jos me vaan hiukan olemme 'toisilla kymmenillä'."
— "Mutta eikös talonpoikia valtiopäivillä ollutkaan ja eivätkö he vastustaneet moista päätöstä?"
— "Kyllähän siellä oli talonpojan nimellisiä hovin herroja ja rusthollareita, mutta varsinaisia talonpoikia lienee siellä ollut tuskin nimeksikään. Ja arvaahan sen, mitä suuntaa he kulkivat."
— "Voi tulen korvennettava, kun en minä päässyt valtiopäiville, niin minä olisin siellä näyttänyt herroille oikian talonpojan kurassin ja opettanut heitä tietämään kuka on mikä ja kumpainen on toinen. Ei silloin olisi teidän tarvinnut mokomia asetuksia ympäri Karjalaa kiidätellä ja ruunun rahoja kylvää pitkin maantietä, niinkuin nyt saatte tehdä."
Aatami katsahti akkunasta ulos ja sanoi:
"Kas niin, hevoset ovat rappujen edessä ja nyt ei muuta, kun suti, puti matkaan. Hyvästi nyt hyvä isäntä."
"Piiskaryyppy vielä ja sitte Herran rauhaan", pyysi isäntä.
Sen saatua sanottiin jäähyväiset ja lähdettiin. Rappusille tultua vastasi Aatami hollimiehen tervehdykseen:
"Raisalai." [Jonkunlainen venäjänkielinen tervehdyssana.]
"Räisälastä ollaan, hyvät herrat, Räisälästä", vastasi hollimies, nosti hattuansa ja kumarsi.