Kohta tulivat herrat ja istausivat rekeen: toiset reen perään, vaan
Aatami kävi entiselle paikalleen, ajajan viereen.
"Anna hevosten polkea lujasti", käski Aatami.
Kyytimies otti ohjakset tiukalle, lyödä roikkasi hevosia ja sanoi:
"Heh huijaa, kyyti luijaa nyt täytyy antaa, minkä kavio kantaa."
"Kah, osaathan sinä runoillakin! mitenhän osannet ajaa paria hevosta?" virkkoi Aatami kyytimiehelle.
"Kyllähän minä osaan ajaa vaikka roikkaa (kolmea hevosta), jos niikseen sattuu. Olenhan minä ollut kahdesti kupernyörin hollissakin", vastasi kyytimies.
"Kyllä minäkin suurilla teillä osaan ajaa, vaan näin pienillä ja äkkinäisillä teillä en minä mielelläni ottaisi ajaakseni pariakaan hevosta, varsinkin näin pimeään aikaan", sanoi Aatami.
"Minulle taas ovat nämä tiet niin tutut, että minä muistan jokaisen suuremman kivenkin, mikä tiepuolessa on, saatikka sitte mäet, polvekkeet, notkot, ja muut kumpareet", vastasi kyytimies.
Näin kulettiin hyvää vauhtia eteenpäin. Eevalammilta kun alkavat korkeat mäet, niin kysyi Aatami niiden mäkien nimeä kyytimieheltä, johon tämä vastasi:
"Nämä ovat Syvienhautojen mäet ja ulottuvat Vuokselle saakka."