"Armahtakaa minua miesparkaa, jos lienen mitä tyhmyyksiä haastellut, tahi en ole ajanut herrojen mieltä myöten. Minä olen ruunun talonpoika Antrean pitäjästä", virkkoi kyytimies hätäisellä äänellä.
"Ei tähän asti ole vielä mitään tyhmyyttä tapahtunut, jota sopisi moittia. Ja paitsi sitä, niin on meidän herra kupernyöri niin helkkarin hyvä mies, ett'ei hän juuri aivan vähästä otakaan onkeensa, vaan katsoo läpi sormien yksinkertaisen talonpojan typeryyden, kun ei se vaan ole tahallista ilkeyttä", sanoi Aatami, lohdutellen säikähtänyttä kyytimiestä.
Kyytimies kohennaisin istualleen ja ajoi aika vauhtia. Eikä matkalla mitään erinomaista tapahtunutkaan. Mutta Haukan mäestä laskettaessa laukesivat hilohevosen valjaat ja hevonen tipsahti tiepuoleen; tätä ei kyytimies heti huomannut, mutta Aatami sen pian hoksasi ja sanoi:
"Kah, eihän meillä olekaan kun yksi hevonen, toinen on jo pudonnut tiepuoleen. Pidätäpäs ukko ja käy hakemassa toinen hevonen jäleltä, ei se vielä etäällä ole."
"Ai lempo, nyt tuli lujat, kun niin hullusti kävi. Ne pojat vekarat kestikievarissa valjastivat hevoset niin löysästi, että valjaat laukesivat. Täytynee minun mennä kadonnutta etsimään. Olkaa te niin hyvä ja ajakaa tällä hevosella Vuoksen kestikievariin, tahi odottakaa minua tässä", pakisi hämmästynyt kyytimies, pidätti hevosen, nousi reestä ja läksi hakemaan kadonnutta hevosta.
"Kuules ukko", sanoi Aatami kyytimiehelle. "Sinä kun menet etsimään kadonnutta hevosta ja löydät sen, niin kavahda hevoselle selkään ja aja kievariin. Me vähän viivähdämme tiellä; sillä minun pitää antaa muutamia tärkeitä papereita Jääsken nimismiehelle. Nämä herrat istuvat niin kauan reessä tuossa kujaistensuussa, kunnes minä ehdin asiani toimittaa; kun se ei sovellu mitenkään heidän arvollensa että he menisivät nimismiehen kotiin, siksi he ennen istuvat reessä ja odottavat minua. Jos siis sinä ennen ennätät, niin aja vaan sivuitse ja sano Pieppolan isännälle, että hän laittaa kaikki reilaan ja varustaa pari hyvää hevosta meitä varten."
Nämä neuvot saatuaan läksi ukko etsimään kadonnutta hevosta, jonka hän pian löysikin, kavahti sille selkään ja ajoi täyttä laukkaa herrojen sivu Pieppolan majataloon, jossa hän sanoi isännälle:
"Kuopion kupernyöri tulee erään toisen korkean herran kanssa. Minä kyyditsin heitä Haukan mäkeen asti, mutta siinä valjaat laukesivat, ja minä kävin hilohevosen selkään ja ajoin tänne, heidän tuloansa ilmoittamaan. He laittoivat kuskinsa herra vallesmannin luokse jollekin asialle ja istuvat nyt itse reessä vallesmannin solaisten suussa niin kauan kunnes kuski palajaa. Kohtasillään suittavat he olla täällä. Heille pitää varustaa kaksi hyvää hevosta ja en tiedä sanoa, mitä muuta he tarvitsevat."
Majatalon isäntä, joka kuleksivana suutarin sällinä oli oppinut useampia kieliä puhumaan, juoksi sisään huoneeseen, huusi palvelijoitansa ja määräsi kullekin tehtävänsä. Kynttilät laitettiin palamaan etehiseen, saliin, vierastenkamariin, ja kaikki koetettiin laittaa reilaan, kuin vaan suinkin näin vähässä ajassa ennätettiin. Isäntä sytytti lyhdyn kynttilän ja meni portille lyhty kädessä, hatuttapäin vieraita vastaanottamaan.
Kohta tulivatkin matkustavaiset majataloon, ja heille sanoi isäntä ruotsin kielellä: