"Armas oma Enkelini!
Tuhannet sydämelliset kiitokset rakkaasta kirjeestäsi ja palavasta suudelmasta, jonka minulle lähetit. Minä en koskaan ole epäillyt sinun rakkaudestasi. Mutta sinä näyt elävän pelon ja toivon välillä. Muista, herttaseni, ett'ei pelko ole rakkaudessa, vaan täydellinen rakkaus ajaa pois pelon. Ei sinun, oma lemmittyni, tarvitse epäillä minun rakkaudestani, joka on kova kuin kuolema. Minä olen valmis luopumaan kaikesta muusta maailmassa, mutta en sinusta. Sinun olen minä elämässä, sinun olen minä kuolemassa. Mikään muu ei voi meitä eroittaa, kuin ainoastaan kuolema. Tosin äitini on meidän yhdistystä vastaan ja uhkaa tehdä minut perinnöttömäksi. Sen hän saa tehdä, mutta sinusta ei hän voi minua eroittaa. Minä en koskaan tahdo nähdäkään hänen ehdokastaan, josta minä sinulle jo puhuin, sen vähemmin ottaa häntä. Menköön tämän maailman mammona, minä en siitä välitä. Minä vaan lauleskelen:
Mitä ompi rikkaus rakkautta vastaan; Maast' on kultain kotoisin, vaan sydän tai vahasta.
Kirjeesi saatuani tahdoin minä rientää heti luoksesi, mutta
virkavelvollisuuteni käskee minun pataljoonamme kanssa lähtemään
Suomeen. Sieltä palattuani tulen luoksesi ja sitte Hertan
alttarin edessä yhdistymme toisiimme ikuisesti.
Rakas kultaseni, luota vaan Jumalaan ja minuun. Minä voin sinun tähtesi tehdä kaikkea, vaan en voi luopua sinusta. Hellät suudelmat tuhansien tervehdysten kanssa lähettää sinua ikuisesti rakastava
Karpus."
"Tämän kirjeen lähetin minä Marialle ja seuraavana aamuna ilmoitin äidilleni, että minun täytyy heti lähteä Suomeen. Hän tuli niin liikutetuksi, ett'ei saanut muuta sanotuksi kun:
"'Hyvästi nyt, rakas poikani! Voipi käydä niin, ett'emme enää tässä maailmassa näe toisiamme.'
"Sen sanottuaan vaipui hän sohvalle ja minun täytyi lähteä, otettuani hellät jäähyväiset. Naimisestani ei ollut mitään puhetta, nyt oli muutakin ajattelemista.
"Minä olen jo ennenkin käynyt sodassa, mutta niin raskaalla mielellä en ole koskaan lähtenyt kotoani kuin nyt. En tiedä, nähnenkö enää milloinkaan äitiäni ja sydämeni lemmittyä, tuota herttaista Mariaa. Häntä minä säälin enin tässä maailmassa. Hän on alati minun mielessäni."