Tämän kuultuansa luopui herrastuomari kokonaan entisestä tuumastaan ja päätti laittaa Liisansa sille, kenelle hän vaan itse tahtoi mennä. Ja Liisa puolestaan taasen otti mennäkseen Lempiäisen Matille, niinkuin hän oli luvannutkin. Heistä tuli onnellinen pari. Mutta tässä maailmassa ei ole mitään täydellistä. Niinpä ei Liisakaan ollut kokonaan tyytyväinen onneensa. Hänellä oli kyllä mies, jota hän rakasti ja joka häntä rakasti, mutta kun se oli vaan paljas talonpoika, ilman mitään arvonimeä, niin se vähän Liisan ylpeää luontoa halvensi, kun hän muka oli herrastuomarin tytär ja siis talonpoikaista ylimyssukua. Siksi mietti hän monennepäin, miten saisi jonkun viran miehelleen. Siihen sattuikin sovelias tilaisuus.
Eräänä aamuna tuli kuppari-Maija Lempiäisen taloon ja kertoi että siltavouti Järvelin oli toissa yönä myllärin kanssa juonut ja lähtenyt juovuspäissään kotiinsa kulkemaan myllyjoen porrasta myöten, pudonnut jokeen ja kuollut sinne. Vasta eilen iltapuolella löydettiin ruumis joesta.
Tämä uutinen näytti Liisassa herättävän erinomaisia tunteita. Miehensä kotiin tultua keskustelivat Liisa ja Matti kauan aikaa keskenään kahden kesken, ja seuraavana aamuna meni Liisa Jokelaan isänsä luokse.
Mitä Liisa isänsä kanssa puheli, ei kukaan kuullut, mutta seuraavana päivänä ajoi herrastuomari nimismiehen luo, ja muutama päivä sen perästä kävi hän ruununvoudin luona.
Tultuaan ruununvoudin luota, ajoi herrastuomari vävynsä kotiin, jossa hän puheli vävynsä ja tämän isän kanssa kauan aikaa. Ei kukaan voinut aavistaa mitä varten herrastuomari näin ajeli ja puuhasi, mutta jotain erinomaista se oli, sen naapurit kyllä huomasivat.
Eräänä aamuna jo ani varhain läksi Matti nimismiehen pakinoille ja otti keralleen tynnyrin kauroja, leiviskän verran voita ja sianliikkiön. Voin ja lihan vei hän nimismiehen kyökkiin, vaan kaurat antoi hän rengin haltuun, joka ne korjasi.
Kun piika oli ilmoittanut nimismiehelle Matti Järveläisen olevan kyökissä ja tuoneen lahjoja, kutsutti tämä Matin puheillensa konttooriin, jossa heidän välillään syntyi seuraava keskustelu, kun tervehdykset ensin oli laadittu:
"Jassoo, sinä olet Matti Lempiäinen?"
"Niin olen, armollinen vallesmanni."
"Kiitoksia paljon tuomisista! Istu ales."