"Hyvä Matti! Nyt olen minä jo aikaihmisten kirjoissa ja puolenkymmenvuoden perästä olen minä jo vanhapiika. Kirjoita vastaus, mitä sinä asiasta arvelet. Terveisiä laittaa Liisa Jokinen."
Vastaukseksi kirjoitti Matti: "Niin totta kuin minä elän, et sinä jää vanhaksi piiaksi. Ensi syksynä tulen minä sinua kosimaan, jos vaan luvan saan. Terveisiä laittaa sinua rakastava Matti L——nen."
Parin viikon kuluttua kirjoitti Liisa Matille: "Rakas Matti! Kiitoksia paljon lupauksestasi. Minä suostun aivan mielelläni sinun ehdotukseesi. Sinä olet minun mielestäni paras poika maailmassa ja niin hyvä, että minä sydämestäni rakastan sinua. Terveisiä paljon laittaa Liisa J——nen."
Tämän kirjeen saatuaan oli Matti niin iloinen kuin harmaa hevonen. Hän oli mielestään kuin seitsemännessä taivaassa. Päästä rikkaan ja kuuluisan herrastuomarin vävyksi ja saada puolisokseen niin kaunis ja viisas tyttö, kuin Liisa, se on todellisesti suuri onni, semminkin kun Liisa rakastaa häntä. Hän luki monta kertaa Liisan kirjeen, vaikka osasi sen jo ulkoakin päin. Nyt ei hän enää, niinkuin piennä poikana, näytellyt kirjettä kenellekään, eikä puhunut koko asiasta mitään.
Syksyllä kävivät Liisalla monet sulhaset, ja niiden joukossa oli tuomarin kirjuri Blomberg. Hän oli ollut viikon päivät pitäjän majatalossa juopottelemassa. Vaan kun rahat loppuivat, eikä viinaa velaksi annettu, niin meni hän Jokelan herrastuomarilta rahaa lainaamaan, jotta olisi saanut pitkittää juotinkiaan. Jokelassa sattui hän näkemään Liisan ja heti syttyi hänen syntinen sydämmensä lemmen liekkihin. Hän ilmoittikin aikomuksensa sekä herrastuomarille että Liisalle. Saadakseen heidän suostumaan naimistuumaansa, sanoi hän:
"Mine meni ens guvernööri kanslia, olen siel vähä aika ja tule sitt vallesman."
Tämän kuultuansa ihastui herrastuomari ja lupasi miettiä asiata. Mutta
Liisa sanoi vanakasti:
"Ennen minä menen oikealle talonpojalle, ennenkuin tuollaiselle herrahutkalle, joka haisee viinalle kuin sika."
Seuraavalla viikolla olivat välikäräjät ja herrastuomari päätti kysyä neuvoa itse tuomarilta. Käräjän loputtua ilmoitti hän asiansa esimiehellensä, joka sanoi:
"Kyll' se toi Blomberg olet varma poika, mutt' on nii suur juoppo, ett'ei hän voi virkaa saada."