"Jos tuo nyt on se korkia herra rohvessyöri, niin tämä maailma on mullin mallin."
"Niinhän tuo on kuin suutarin sälli, joka on juonut saappaansa ja kävellä lötystelee uloissa", virkkoi Aatu ja nauraa hihutti, katsellessaan vierasta.
"Ei tuo mies ole ijässään vaunuissa ajanut", jatkoi ruotu-ukko. "Näetkös, miten sillä on suuret jalat, joka todistaa, että hän on jalkaisin kävellä tallustellut. Siihen raukesi, Kusti, sinun toivosi saada häntä vaunuissa kulettaa ja ottaa rupla juomarahaa."
"Joku erinomaisempi mieshän se mahtaa olla", tuumaili Antti. "Näettekös nyt, kuinka meidän evesti taputtelee sitä ystävällisesti olkapäille. Kas nyt, kuinka majuri kyyristää pitkän vartalonsa, kuullakseen mitä vieras sanoo."
Palvelijat katselivat siksi, kunnes herrat menivät sisälle. Sitte hekin kääntyivät tupaan, jonne Mäkäläisen Laurikin saapui, tultuansa pehtoorin luota päivätöitänsä kuittaamasta.
"No, Lassi, nyt on se teidän vieras meillä vieraina", ilmoitti Kusti.
"Ole lemmoilla; milloin hän tänne tuotiin?" kysyi Lauri säikähtäen.
"Lieneekö tuota kuka tuonut, itsehän se näkyi tulleen omilla jaloillaan. Nyt se on toisten herrain keralla suuressa pytingissä", vastasi Kusti.
"Sinä Kusti et näy tietävän mitään: johan meidän evesti kävi rohvessyöriä perässä Mäkäläisessä, mutta silloin ei hän tullut, vasta nyt tuli illansuussa", selitti Antti.
Sitte alkoivat rengit kysellä Laurilta yhtä ja toista siitä kummallisesta rohvessyöristä, jota ei kukaan ymmärtänyt mitä hän oli miehiänsä ja kuta urohiansa.