— Sitten meistä tulee pari.
— Jos Jumala niin tahtoo.
— Pidätkö sanasi, Kaisa kulta?
— Pidän kyllä; mutta muista sinäkin, mitä olet luvannut.
— Kyllä minä en unohda sitä koskaan. Minulla olisi taskussani tuomisia, tahdotko ottaa.
— Kyllä aivan mielelläni, hyvä Juhana, mutta minulla ei ole sellaista taskua, mihin panisin. Pidä sinä vain luonasi ja sitten takaisin tullessa annat.
— Olkoon niin, armaani. Sitten sinä olet minun ja minä sinun, virkkoi Juhana ja puristi Kaisaa itseään vastaan.
— Niin se saa olla minun puoleni ainakin, vastasi Kaisa.
Näissä puheissa he tulivat leikkipaikkaan. Tolja nousi reestään, katseli ympärilleen ja sanoi:
— Täällä on väkeä ympäri mäkeä.