Vähän aikaa tanssittua sanoi Tolja:
— Nyt käydään hyttysille.
Pojat ja tytöt kävivät rinnakkain seisomaan rinkiin. Tinnon nuorikko otti lapasensa käteensä, leksi (telkki) yhdellä jalallaan ympäri ringin ja lauloi:
Hyttyy kannan, hyttyy kannan, enkä virka kelle annan.
Sitten hän pudotti salaa lapasensa miehensä taakse. Toisen kerran leksittyään ringin ympäri ja päästyään miehensä kohdalle hän kavahti miehensä selkään. Nyt hänen miehensä kantoi hänet ympäri ringin samalle paikalle, josta he olivat lähteneetkin. Nuorikko kävi miehensä sijalle seisomaan ja mies läksi hyttyä kantamaan, jota hän teki samalla tavalla ja kavahti Mäkelän Vapulle selkään. Vappu taas kantoi Martin ringin ympäri omalle paikalleen ja kävi itse hytyn kantajaksi. Nuoremmille tytöille ja niille, joilla oli heikompi ruumis, eivät pojat käyneet kannettavaksi, vaan laskivat takaapäin kumpaisenkin kätensä tytön kaulaan ja niin menivät peräkkäin ympäri ringin, pojan kädet tytön kaulassa. Tytöt kavahtivat jokaikinen sen pojan kannettavaksi, jonka taakse olivat hytyn heittäneet. Kukaan ringissä olija ei saanut katsahtaa taakseen. Jos joku uskalsi sen tehdä, hän sai armotta jäädä ringistä pois. Ringissä olijat pojat lauloivat tavallisesti: "Minun kultani kaunis on" sekä myöskin:
Kuin mä laulan, niin mä laulan, laulan lystikseni,
minä otan sievän tytön omaksi kullakseni.
Minun kultain valkoinen, se on kuin maitosieni,
muuten hän on mukava, vaikk onpi vallan pieni.
Ei oo tytön pienuudesta, kun on muuten nöyrä,
rakkaus on rikkautta, vaikk ois kuinka köyhä.
Mitä onpi rikkaus rakkautta vastaan?
Maasta kulta kotoisin, vaan sydän taivahasta.
Älä kultain sitä sure, ettei aikoin tulla:
minulla on rikkautta, rakkautta sulla.