Kun kaikki vieraat sekä talon perhe olivat syöneet ja ruoka korjattu, otti isäntä naulasta aitan avaimen ja sanoi:
— Ihmiset ovat kyllä ravitut, mutta luontokappaleittenkin pitää saada ravintonsa. Vieraat tekevät hyvin ja lähtevät ottamaan hevosillensa kauroja.
Jokainen totteli kutsumusta ja kukin hankki itselleen astian, johon kauroja pani. Muutamilla olivat retukat keralla — retukka, pieni neliskulmainen hursti, joka sidottiin reen aisoihin sikoissa olevista neljästä nauhasta — ja he panivat siihen kaurat. Isäntä mittasi kapan kauraa hevosta kohti, ensin vieraille, sitten omille hevosille.
Kun vieraat sekä isäntä olivat tulleet tupaan, sanoi seppä:
— Minä olen tämän talon suurin ja tärkein virkamies; minun siis tulee tietää, kuka tästälähin niin hyvin minulle kuin muillekin vieraille ja talon perheelle ruokaa laittaa ja valmistaa, kun emäntä oli hautaan saatettu. Siis olisi nostettava uusi emäntä.
— Juuresta puuhun, virkkoi Holttolan kirkonmies. Eihän talossa ole laillista isäntääkään. Sehän on ensin nostettava, sitten vasta emäntä. Niin kuin tiedetään, oli mummovainaja miehensä kuoltua sekä laillinen isäntä että emäntä talossa; poikansa antoi hän ainoastaan toimittaa perheenmiehen ammattia, mutta isännäksi ei häntä vielä ole milloinkaan nostettu.
— Nostetaan sitten nyt, kun tässä on koko suku ja heimokunta koolla, sanoi Lippolan isäntä ja läheni lautamiestä valmiina nostamaan.
— Ei se saa niin hätimiseen tapahtua, virkkoi lautamies. Minä puolestani ehdottelen, että ukko-Lauri nostetaan isännäksi, sillä hän on vanhin mies talossa.
Tämän kuultuaan ukko-Lauri naurahti ja sanoi:
— Sija saaneelle vaan ei vaivan nähneelle. Minä kun en ole isännän kantaakaan, niin en voi tulla kysymykseenkään isännän virkaan. Ja paitsi sitä, olen jo niin vanha ja heikko, etten enää jaksa kaikin ajoin hallita omia jäseniänikään, saatikka sitten tällaista taloa, jossa on viidettäkymmentä henkeä perettä. Olkoon vain entinen perheenmies eteenkinpäin talon haltiana. Hän on isännän kantaa ja osaa sen viran toimittaa.