— Koska ei ukko-Lauri ota isännyyttä vastaan, niin nostetaan sitten Mauno-setä isännäksi. Hän kyllä jaksaa ja osaa sen viran toimittaa, virkkoi perheenmies.
— Ei kaikki jauhot talkkunaksi kelpaa, vastasi Mauno-setä. Minä sanon kohdasteen teille, hyvät ystävät, sukulaiset ja heimot, että tätä taloa on hamasta vanhoista ajoista hallinnut vanhimman kannan mies ja siihen on pere aina tyytynyt. Nyt ei ole vanhimmalla kannalla muita miehiä kuin nykyinen perheenmies ja veljensä Yrjö. Hän, tuo meidän perheenmies, on siis ainoa laillinen isäntä ja hänet on äitivainajakin käskenyt olemaan isäntänä talossa. Ja kun me tähän asti olemme hänen hallitukseensa tyytyneet, niin tiettävästi tyydymme siihen vastakin. Ken ei tahdo tyytyä, hän ilmoittakoon nyt tyytymättömyytensä, niin hän saa osansa taloudesta käteensä ja saa olla itselleen isäntänä. Minä puolestani tahdon lautamiehen olemaan isäntänä meidän talossa.
— Me tahdomme samaten, sanoivat kaikki perheen miesjäsenet.
— Miehet hoi! huusi Mauno-setä ja tarttui lautamiehen vyötäisiin. Pian oli miehiä kuin kimalaisia perheenmiehen ympärillä. He nostaa keikuttivat hänet kolme kertaa niin korkealle, että pää oli lakeen tavata, huutaen joka kerralla:
— Onneksi isännälle!
— Kiitoksia hyvät ystävät, sukulaiset ja heimot! vastasi isäntä ja näytti hyvin liikuttuneelta. Kun touhu oli asettunut, alkoi seppä toisten keralla veisata:
Niill jotka tääll on vallan pääll, ann neuvoi hyvii armost, ett kunniatas ja oikeuttas ain edes auttavat jalost.
Suo kaikill meill, ett käskyis teill tääll kristillisest käynemm, ett autuudess sun tykönäs sitt taivaass ijät elämm. (Vvk. 363:9, 10)
— Oikeutta ja totuutta olen aina koettanut noudattaa enkä ole ketään kohtaan ollut itsevaltias, vaan olen tahtonut asiat toimittaa parhain päin, niin kuin olen ymmärtänyt oikein olevan ja kohtuuden vaativan. Sen olen vastakin tekevä, niin totta kuin Jumala minua auttaa, virkkoi isäntä kyyneleet silmissä.
Sitten isäntä otti viinaputelin oikeaan ja pullin vasempaan käteensä ja kaasi ryypyn joka miehelle alkaen vanhimmasta, ukko-Laurista, ja jatkaen eteenpäin, ensin talon perheelle, sitten vieraille.