— Niin olenkin, mutta minä olenkin poika enkä tytär. Ja paitsi sitä niin eihän tämä talo ole yksin minun; onhan tässä monta osanottajaa. Muuten minä saan ilmoittaa teille, että jos ette suosiolla sovi jakamaan äitivainajamme peruja, niin minä en anna yhtään nauhaa kenellekään. Kysykäät oikeutta, jos tahdotte, lausui isäntä sellaisella äänellä, jossa ei ollut leikkiä.
Tuntien isännän luonteen entuudestaan tiesivät sisarukset ja muut sukulaiset, ettei hänen kanssaan ole kinastelemista. He alkoivat jakaa sovinnolla viimeisiä kampsuja (tavaroita) ja sanoivat isännälle:
— Mene, hyvä veikko, miesten kanssa seurustelemaan; kyllä me nämä asiat sovimme keskenämme.
Mitään virkkamatta meni isäntä tupaan. Kun perut olivat jaetut, korjasi jokainen oman osansa, minkä oli saanut. Taloon jäävät tavarat jätettiin huoneeseen, vaan vieraat toivat tavaransa tupaan, josta sitten ottivat ne kotia lähtiessään.
Sitten syötiin päivällinen ja juotiin lähtökahvit, Vieraat valjastivat hevosensa, pukivat vaatteet yllensä ja varustausivat matkaan. Emäntä oli laittanut jokaiselle tuomisia kotiin vietäväksi. Jäähyväisiä heittäessään kiittivät vieraat talonväkeä vieraanvaraisuudesta ja ystävällisestä kohtelusta pyytäen käymään heidän kotonaan. Talonväki kiitti myöskin vieraita heidän käynnistään ja ystävällisestä seurustelusta pyytäen heitä muistamaan jälkensä. Tällä tavoin loppuivat maahanpanijaiset.
Vierasten mentyä sanoi isäntä perheelleen:
— Rovasti pyysi ja minä lupasin viedä emälehmän maahanpaniaislehmäksi, niin mikäs lehmä viedään?
— Häpeähän tuo olisikin viedä meidän talosta rovastille huonoa lehmänkäpsykkää, virkkoi Mauno-setä.
— Saapi viedä Maanikin. Se on suurin ja lihavin, mutta on vanhin ja huonomaitoisin, vastasi emäntä.
Seuraavana aamuna meni isäntä emäntineen läävään lehmää ottamaan. Isäntä otti hienon nuoran, jonka hän pujotti vasemman turkinhihasta ja vasemman housunlahkeensa lävitse, kiersi nuoralla kolme kertaa myötäpäivään lehmän etujalkojen ympäri, kääri sitten nuoran Maanikin sarvien ympäri ja teki solmun. Solmun sisään hän pani karvoja, jotka otti lehmän selästä, etujalkojen kohdalta, vatsan alta ja ristiluiden päältä. Näin pantiin lehmälle nuora päähän, että se kulkisi hyvästi eikä tekisi vastarintaa. Emäntä päästi lehmän kytkyestä, otti lehmän kaulaimen, jolla lyödä hotaisi lehmää ja sanoi: