Kotipihaan tultua viskasi emäntä lepän varvut tantereelle ja lausui:
Terve maa, terve manner, tervehempi tervehtäjä!
Noustuaan reestä hän alkoi astua tupaan ja höpisi itsekseen:
Valittelen vaivoissani, kujertelen kulkeissani omilla olokujilla, oman talon tanterilla. Tuvan haltia hyvänen, kaiken kartanon isäntä! Suojaa mua suosikkina, pidä piikaista hyvänä! Älä salli saastaisien, vihamielisten vihojen syytöntä minua syödä, viatonta vaivutella. Käännä kateen kierot katseet, vihamiesten mielijuohteet kateen omaan kantapäähän, pahansuovan sormenpäähän!
Illallisen perästä meni sairas saunaan, jonne päästyään hän lausui:
Terve löyly, terve lämmin, puun löyly, vetosen lämmin! Vuorest on vetosen synty, tulen synty taivosesta, ei oo löylyn löytämistä, lämpimän lähettämistä.
Vaatteensa riisuttuaan sairas meni saunanalautasille, otti vettä kolme kertaa kourallaan kaukalosta ja heitti istuinsijalleen, johon myös sylkeä töppäsi ja virkkoi:
Tule nyt löylyyn Jumala, Iso ilman lämpimähän tekemähän terveyttä, rauhoa rakentamahan! Luota maahan liika löyly, paha lämmin pois lähetä, ettei polta piikojasi, turmele tekemiäsi!
Istuttuaan paikallensa sairas viskasi kaukalosta kolme kertaa kourallaan vettä kiukaalle ja lausui:
Minkä vettä viskelen noille kuumille kiville, se on meeksi muuttukohon, simaksi sirahtakohon.