Vellamolle uhri, sairaalle terveys.
Kylpyvastan olen minä varustanut. — Sairaan kylpyvastaksi otettiin kolmen verokunnan maalta koivun oksia, yhdeksän oksaa kustakin. Niissä piti olla kolme lehteä yhdessä kannassa eli kolmekantaisia.
Isäntä teki käskyn mukaan, haki veden ämpärillä ja vei sen saunan kotaan.
Kun kaikki oli saatu reilaan, vietiin sairas saunaan. Noita Riha-Heikki otti vastan, heilutteli ja huiskutteli sitä kaikille ilmansuunnille ja lausui:
Nouse vanha Väinämöinen, ukko herkeä unesta pojan ainoan avuksi, miehen kuulun kumppaniksi tässä työssä työlähässä, sairasta parantaessa! Tule saunahan saloa ilman uksen ulvomatta, saranain sanelematta! Lyö löyly, lähetä lämmin kivelle kivuttomalle, paaelle pakottomalle.
Sitten noita kutsui sairaan kylpylautasille, nosti kolme kertaa vettä kaukalosta vastalle, ripisteli vastasta vettä sairaan päälle ja lausui:
En puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla, Herran hengellä hyvällä. En liiku omin lihoni, liikun Luojani lihoilla, käden kautta Kaikkivallan. Tuolta aina armot käyvät yläisestä taivosesta. En minä mitänä voine ilman Luojani luvatta, auttajani armoloitta, otan Luojan loitsimahan, Jumalan puhelemahan, Kaikkivallan katsomahan.
Sitten noita sylkäisi vastalle, alkoi kylvettää sairasta päästä jalkoihin saakka ympäri ruumiin, ensin vasta- ja sitten myötäpäivään, aina välistä huoahtaen ja sylkien. Kylvettäissään hän loitsi:
Mist on pulma puttununna takia tapahtununna? Onko soista vai vesistä vai on vatturaunioista vai on vanhoista akoista vai on kalma kalmistosta, perkele pyhästä maasta? Mene kalma kalmistohon, perkele pyhä'än maahan, johon on kansa kaatununna, väki suuri nääntynynnä. Siell on luuta luskottuna, pääromua roskattuna, ilman ihmisen ihotta katovaisen kainalotta.
Kun ei minussa miestä, ukon pojassa urosta, tämän päästön päästäjätä, tämän pulman purkajata, nouskohon norosta miehet, miekkamiehet hettehestä, jotk on viikon maassa maanneet, kauan lehossa levänneet, pojan ainoan avuksi, miehen kuulun kumppaniksi.