— Nyt se vasta on oikein, jatka vain, sanoi kanttori ja Tuomas jatkoi lukua.
Sillä aikaa kun Tuomas luki, toi Tuomaan vaimo pienen tyttärensä rovastin luo lukemaan.
— Joko noin pieni lapsi osaa lukea? kysäisi rovasti.
— Eihän se vielä paljon osaa, mutta raivosi sangen kovin tänne lukemaan, virkkoi tytön äiti.
— Mitä sinä, hyvä lapseni, olet lukenut? kysyi rovasti hyväillen lasta.
— Minä olen lukenut titkovainajani vanhatta kiljatta itämeitää ja ottaan ten ulkoa.
Rovasti naurahti ja sanoi:
— Lue sitten, kiltti lapseni, itämeitä.
Tyttönen pani kätensä ristiin ja luki:
— "Itä meitä, joka olet taivaitta. Pyhitetty olkoon tinun nimet…" ja luki samalla tavalla loppuun asti.