Kaikki rehahtivat nauramaan ja Tuomaan äitikin sanoi nauraen:
— Ei, lapseni, se ole pitkä isä eikä lyhyt isä, se on vain isä.
Sitten jatkettiin lukua edelleen. Äiti luki edellä ja Tuomas perässä ja niin pitkitettiin siksi, kunnes koko isämeitä oli luettu.
Kun Tuomas oli lopettanut lukunsa, niin pieni Anni toi kirjansa ja alkoi nimitellä kirjainten eri muotoja, joista hän kirjaimet tunsi.
— Kokkapää on k, sanoi Anni.
— Niin on, todisti äiti.
— Piippahäntä on p, jatkoi Anni.
— Niin on, virkkoi äiti.
— Leveä puustain on ämmä, virkkoi Anni.
— Aivan niin, myödytti äiti.