— Katso, hyvä lautamies kulta, mikä meidän hevosilla lienee, kun ne eivät syö, virkkoi Kalle niminen mustalainen.
Isäntä katsahti ikkunasta pihalle ja sanoi:
— Eihän hevoset mitä syö, kun ei mitään ole edessä. Mene sinä Pekka ja laske luhdista heiniä vierasten hevosille.
— Kyllä Feija tulee heinät hevosten eteen korjaamaan, kun vain Pekka ne luhdista alas laskee, sanoi Korri.
Sillä puhein läksivät nämä kaksi miestä hevosia ruokkimaan.
— Onko teillä, isäntä kulta, lihaa uunissa palvaantumassa, kun niin suloinen haju minun nenääni pistää? kysyi vanha mustalaisakka.
— On kyllä, vastasi isäntä.
— Sittenhän isäntä kulta antaa meille lihaa päivälliseksi ja emäntä tuopi leipää, mankui mustalainen.
Isäntä veti särän uunista ja nosti erään palan pöydälle puuvadissa. Emäntä toi kolme kauraista leipää ja niin kävivät mustalaiset atrioimaan. Sohvi toi kaljaa kapallisen juotavaksi.
— Eihän tämä liha piisaa näin suurelle joukolle, tuo emäntä kulta voita lisää, pyysi vanha mustalaisakka.