— Eikö maaslaa vielä, virkkoi Yrjö jyrkästi.
— Mitä sinä siinä mangut, sanoi Korri, antaahan hyvä emäntä pyytämättäkin, kun näkee meidän tarvitsevan.
— Mistäs mustalaisetkaan saavat, jos ei heille kukaan anna, virkkoi emäntä ja meni voita hakemaan.
Sillä aikaa kun mustalaiset söivät, isäntä otti särältä lihat, pani ne koriin ja käski toisten miesten viedä lihakorin aitan yläkertaan ja sijoittaa lihat aitan parvelle.
— Menkää te lapset särää kaalimaan, tottahan hyvä isäntä sen sallinee, virkkoi eräs mustalaisakka.
— Tulkoot vaan, lupasi isäntä.
Pian olivat mustalaislapset leipäpalat kädessä särää kaalimassa. Talon lapset katselivat uteliaasti, kuinka sukkelasti mustalaisten lapset liikkuivat.
— Minua niin hiukoo, kun en ole oikein terve, etten saattaisi muuta syödä kuin suolaa. Olkaa, emäntä kulta, niin hyvä ja tuokaa meille suolakalaa, pyysi taasen vanha mustalaiseukko.
— Nyt ovat kalat kannen alla, kun järvet ovat jäässä, virkkoi emäntä.
— Tuohan noille kaloja, eiväthän he raukat mistään saa, jos ei heille kukaan antaisi, käski isäntä ja emäntä toi kalat.