Myös tuli talollisten suorittaa laamannin kapat, tuomarin kapat sekä käräjän hyyrykapat.

Kaikki nämä kappamiehet suoritettuaan sanoi Niemelän isäntä:

— Jos kaikki ne saamamiehet, joille talonpoika saapi maksaa, olisivat yhtaikaa aidalla, kun maamies siemenensä maahan kylvää, niin ei moni uskaltaisi kylvää ollenkaan, vaan pelästyksissään jättäisi koko toimen tekemättä, kun hänen vaivansa näöstä niin monta malkkimahaa osansa ottaa, joten kylväjälle monesti ei jää kuin pienin osa.

Pyhän vietto

Sisältö: Lauantaivalmistukset. Saunan kylpeminen. Kirkkoon lähtö.
Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Iltapuoli.

Edellisissä luvuissa kerrotut tapaukset olivat joulun edellä syystalvella toimitetut. Kun joulun vietosta olemme jo ennen kirjoittaneet, niin harpataan ne yli ja siirrytään joulunjälkeisiin toimiin.

Siunatun ja kalliin joulujuhlan kuluttua on pitkä sininen talven selkä edessä, jolloin elämä maalla on ikävän yksitoikkoista. Ainoastaan sunnuntai- ja juhlapäivät virkistävät ihmisten mieliä ja antavat uusia voimia nousevan viikon toimille, jotka pääasiallisesti ovat samat kuin tämänkin viikon tehtävät. Sen tähdenpä sunnuntaita ikävällä odotetaankin ja jo lauantaina varustetaan mitä pyhänä tarvitaan.

Lauantaina tuvan lämpöön aikana korjasivat Niemelän naiset rukkinsa (vokkinsa) tuvasta eteiseen. Talon tyttäret ynnä nuoremmat naiset pesivät varilla vedellä ja hankasivat tuohiviholla talon puuastiat, pöydät, penkit, tuolit ja rahit sekä ikkunat pihtipielineen. Emännät leipoivat ja paistoivat ohraisia pyhäksi. Potaatit kuorittiin ja pantiin savivateihin lihan kanssa paistumaan uuniin sunnuntaimurkinaksi. Ukkomiehet varustivat halot ja kiskoivat päreet pyhän tarpeiksi. Poikamiehet toivat heiniä kotiin pyhän varalle.

Päivällisen jälkeen oltiin tupatöissä. Miehet paikkailivat ja tervailivat sekä omansa että naisten kengät. Pojat hakkasivat ukkomiehille tupakat. Naiset varustelivat miehilleen ja lapsilleen pyhävaatteita, rikkinäiset paikattiin ja kaikki vaatteet silitettiin kaulaamalla. Pienten lasten rievut pestiin ja kuivattiin tuvan nurkkaorsilla. Vanhemmat naiset korjailivat ja varustelivat pyhävaatteitaan. Mari-tätikin paikkasi tuohitohvelinsa, jonka tehtyään hän viskasi ne penkin alle ja sanoi:

— Jos eivät liene kauniit, ovathan ne kumminkin vahvat; välttäväthän ne jalan alle käydessä, pöydän alle syödessä.